Heittelin autolta kotiin kävellessä avokaadoa ja totesin, että siihen keskittyessä unohtaa tosi helposti sen mistä oli tulossa ja mihin menossa. Toimii siis aika tehokkaana jippona jos on tapana kantaa töitä mielessään kotiin. Avokaadon heittely tosin keskeytyi kun hyvä ystävä soitti. Päätin viettää puhelu ajan ulkona ja mennä ihan vaan fiiliksen mukaan. Kiersin sitten puiston kautta kotiin ja mietin, että miltä tuntuis kävellä paljain jaloin märällä nurmikolla. Tuntu muuten hyvältä ja hyvä että en unohtanut kenkiä sinne puistoon! No niitä ei enää tarvittu kotimatkalla kun asfalttikin tuntui hyvältä :)Muistan kun Postin Olli promotti TV:ssä pari vuotta sitten paljain jaloin kävelyä ja sanoi, että siitä tulee kesän trendijuttu tai vastaavaa. En tiiä tuliko sinä kesänä mutta itse ainakin kokeilin tänä kesänä miltä tuntuu vetää paljain jaloin monissa paikoissa kesäfiiliksissä. Muistan kun juoksijana oli jatkuvasti jalkavaivoja ja kovalla asfaltilla juokseminen huipputossuillakin sattui. Tänä kesänä oon pystynyt juoksee paljain jaloin hiekalla, asfaltilla ja metsässä. Jalat kestää enemmän kuin koskaan. Ne oli siis ennen tottuneet pumpuliin. Tänään illalla ei ainakaan vielä ollut kylmä joten jos sulla on jalkavaivoja niin suosittelen juoksee ja kävelee paljain jaloin asfaltilla. Aluks sattuu kantapäihin, mutta se helpottaa nopeasti kun jalat tottuu.
Paljain jaloin kävelystä on noussut kyllä kaks juttua itselle esiin. Ensiks mietin että onkohan musta nyt tullu hippi. Itselleni sopii että mulla on monta nimeä joten ei haittaa koska muutenkin musta on moneksi, niiku yleensäkin ihmisistä. Toisekseen, joka kerta joku varoitti siitä, että siellä saattaa olla lasinsirpaleita. No tottakai niitä on joka paikassa, mutta ei niihin tarvitse astua. Olen astunut ja vetänyt yhden triathlonkisankin lasinsirpale jalkapohjassa niin ei se pelota. Tässäkin asiassa: mitä odotat, se yleensä tapahtuu. Jos päätän kävellä paljain jaloin kodilta puistoon niin odotan aurinkoista ilmaa, rentoutumista, kenties hyvää seuraa ja kivoja hetkiä. Ei ensimmäisenä tule mieleen skenaario siitä että matkalla olevista kymmenestä lasinsirpaleesta yksi päättää osua juuri jalan kohdalleni reitillä. Huomasin että moni muukin on tullut vastaan ilman kenkiä ja veikkaisin että tosi pieni prosentti on ollut niin (epä)onnekas että on osunut lasinsirpaleeseen. Taitaa olla jokin myytti vain tai kaupunkilegenda. Lasinsirpaleen sijaan voi odottaa että astuu vahingossa kakskyteuroseen. Tai kultarahaan. Näissä kummassakin on terävät reunat, mutta jos johonkin astuu niin noi on hyviä vaihtoehtoja. Moni onkin kuullu siitä kun olin Lontoossa ja tarvitsin käteistä rahaa. Odotin sellaista löytäväni ja parin tunnin sisään löysin parikymppisen maasta. Se sirpale osui minun kohdalle.
Alku viikko meni vauhdilla ja ajattelin että nyt loppu viikkoon heitä pari sanaa viime viikonlopusta. Mm. Kokemukseni Lamasta ja ChiKung-harjoituksista saaressa. Nyt välissä nukkumaan ja näkemään unia tulevista hyvistä sirpaleista ja aamulla Radissonin aamiaistilaisuuteen. Voi hyvin :)
Niin ja kurkkaa meidän nettiseminaarit mitä on tulossa - Syksyn aikataulut alkaa pikku hiljaa varmistuu! Tänään keskiviikkona haastattelen Kaisa ja Joni Jaakkolaa Optimaalisesta suorituskyvystä. Tulossa tosi mielenkiintoista asiaa jokaiselle, joka on kiinnostunut laittamaan kroppaansa tai ravintoansa parempaan kuosiin!
