Yksi eniten kysyttyjä kysymyksiä, joita saan, on se, että saako ihminen oikeasti tehdä sitä, mitä haluaa. Ja jos kaikki tekevät niin, niin kuka tekee ne työt, joita kukaan ei halua tehdä.
Olen kohta kuusi vuotta auttanut ja rohkaissut ihmisiä tekemään sitä, mitä he haluavat, joten en ihmettele tätä kysymystä ollenkaan.
Kysymyksissä usein pohditaan sitä, että johtaako se itsekkyyteen, että jokainen tekee sitä, mitä haluaa tai siihen, että...
- parisuhde huononee tai tasapaino lähtee
- lapset jää ilman vanhempia, jotka huolehtisivat
- vanhat vanhemmat jäävät ilman huolehtijoita
- luonto saastuu, kun kaikki vain lentävät ja tekevät mitä lystäävät
- luonnonvarat kuluvat, kun ihmiset tahtovat niin paljon kaikkea
- velat jäävät maksamatta
Lista voisi jatkua vielä pidemmäksikin. Yleisesti huoli kuitenkin yleensä liittyy siihen, että ihminen unohtaisi omat velvollisuutensa ja vastuunsa, jos hän saa ja alkaa tekemään juuri, mitä haluaa.
Tein aiheeseen liittyen lyhyen videovastauksen, jonka voit katsoa tästä.
Haluan avata aihetta kuitenkin tässäkin ilman, että menen ihan jokaiseen kohtaan.
Se, miksi rohkaisen ihmisiä tekemään juuri sitä, mitä jokainen haluaa, liittyy siihen, että olen tavannut niin monta ihmistä, jotka tekevät aivan muuta ja kärsivät siitä. Kärsivät siitä niin paljon, että heidän terveytensä ei kestä ja heidän elämänsä saattaa olla todella surkeatakin.
Näistä läheisistä ihmisistä yksi olin minä itse. Tosin en koe, että olisin ikinä elänyt huonoa tai surkeaa elämää, mutta laskin 1+1, mihin elämäni johtaisi, jos jatkaisin sitä, että teen asioita muiden toiveiden enkä omien halujeni mukaan.
On totta, että ylläolevat asiat voivat tapahtua, jos jokainen alkaa tekemään, mitä haluaa. Aivan jokaisessa asiassa on kaksi puolta ja niin on tässäkin. Mitä tahansa asiaa voi käyttää väärin.
Jos kuitenkin katsotaan tästä niitä valoisia puolia...
Yleensä ihmiset, jotka eivät tee, mitä haluavat, eivät jollakin tavalla ole elämäänsä tyytyväisiä. Toisin sanoen, jos jokainen tekee, mitä haluaa, niin meillä on ainakin paljon enemmän tyytyväisiä ihmisiä.
Uskon, että kaikki työtkin tulevat tehtyä paljon mukavammin, helpommin ja tehokkaammin, kun jokainen on tekemässä sitä, mitä todella haluaa tehdä, eikä sitä, mitä on joutunut tekemään. Ihmiset haluavat erilaisia asioita ja siksi myös kaikki työt tulevat tehtyä.
Jos ihminen tekee asioita, mitä ei halua, niin hän saattaa helpostikin haluta maata vain sohvalla, tai nukkua, tai vaikka vain juhlia päivästä toiseen. En usko, että tuo jatkuu kauaa silloin, jos ihminen on miettinyt, mitä elämässään todella haluaa ja myös toteuttaa siten elämäänsä. Silloin ihminen on eri tilassa ja siinä eri tilassa hän saa myös erilaisia vastauksia, kokee elämänsä eri tavalla ja todennäköisimmin haluaa eri asioita kuin silloin, kun elämä pyöri niiden asioiden ympärillä, mistä hän ei tykännyt.
Avaan tähän nyt omaa kokemustani matkan varrelta.
Itsensä kehittämisen kirjojen ja valmennusten kautta aloin miettimään enemmän sitä, mitä haluan. Sen jälkeen elämässäni on muuttunut oikeastaan kaikki. Olen ajatellut avata koko tarinani piakkoin, joten en kerro sitä nyt tässä. Pääkohtina haluisin kuitenkin tuoda ne valoisat puolet (huonoja en omalla kohdallani tiedäkään).
Ylläoleviin ranskalaisiin kohtiin liittyen
- parisuhteeni voi erittäin hyvin ja tasapainoisesti, kun kumpikin saa tehdä haluamiaan asioita ja kumpikin ymmärtää sen, että toisella on asioita, mitä hän haluaa tehdä yksin tai yhdessä. Ennen kuin ymmärsin tämän, suhteeni ei ollut lähelläkään sellaista läheisyyttä ja ymmärrystä, kuin mitä se on tänä päivänä. Itseasiassa ilman tätä ymmärrystä en edes olisi tässä suhteessa.
- itselläni ei ole lapsia vielä, joten en tavallaan voi henkilökohtaisesti vastata tähän. Näen kuitenkin omassa elämässä, että haluan lapsia ja kun saan lapsen, niin haluan olla lapsen kanssa. Haluan olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Järjestelen tällä hetkellä kaikkea niin, että elämässäni on aikaa lapselle, sitten kun sellainen päättää maailmaani tulla.
- asun kaukana omista vanhemmistani. En näe, että tulisin asumaan omassa elämässäni siellä, missä he asuvat eli siellä, missä kasvoin. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, ettenkö voisi heistä huolehtia monin tavoin ja järjestää heille erittäin hyvät oltavat. Suomen kulttuurissa perhekeskeisyys on niin erilaista, kuin monessa muussa maassa, missä sama perhe saattaa asua monissa sukupolvissa saman katon alla ja yhdessä työskennellä yhteisen yrityksen eteen. Tosin meillä lapsuuden kodissa oli lähes niin, kun meitä oli neljässä sukupolvessa samassa talossa, mutta ei mitään yhteistä yritystä. Tässä kohdassa ristiriidaksi tulee se, että vanhukset itse yleensä haluavat asua vanhassa kodissaan ja saattavat tehdä silloin myös vaikeaksi heistä huolehtimisen (vanha talo sivukylillä, ei kauppaa, lämmitettävä talo...). Silloin puhutaan valinnasta, johon palaan alempana.
- itsestäni on tullut itseni kehittämisen kautta hyvin ekologinen, joten en näe, että luonto on alkanut saastumaan sen takia, että teen, mitä haluan. Toki esimerkiksi lennän paljon, mutta pyrin ajattelemaan kaikessa luontoystävällisyyden ensiksi. Ennen tätä aikaa kaiken piti olla uutta. Nyt käytän mieluiten sitä, mikä on käytettyä tai sellaista uutta, mikä kestää todella pitkään.
- koen kaikin puolin, että ajattelen asioita aina mahdollisimman monesta näkökulmasta. Sen takia myös velvoitteet ja vastuut on paljon helpompi ymmärtää. Velvoitteet kun liittyy siihen, mitä joku muu haluaa minulta.
Näin siis minulla ja en väitäkään, että se kaikilla menisi näin, mutta näin haluan sen nähdä tapahtuvan. Useamman vuoden jälkeen olen huomannut, että ne, jotka todella ovat alkaneet tekemään näin, ovat myös alkaneet kokemaan samanlaisia asioita, kun itsekin olen käynyt läpi.
Summa summarum
Koen, että ihminen, joka uskaltaa miettiä, mitä elämässään haluaa ja myös toteuttaa sitä, osaa myös ymmärtää paremmin kaikkien muiden ihmisten ajatuksia, tekemisiä ja haluja. Se ymmärrys on kaukana itsekkyydestä ja uskoakseni tekee tästä maailmasta paremman paikan elää ja olla.
Kun ihmiset haluavat erilaisia asioita, niin asioista tulisi puhua. Jokaisen tulisi kertoa omat halunsa. Tässä maassa on kuitenkin totuttu ennemmin olemaan hiljaa. Ongelmat syntyvät loppujen lopuksi siitä, kun ihmiset eivät sano ääneen, mitä itse haluavat, vaan jäävät panttaamaan sitä. Ei kommunikoida tarpeeksi omista toiveista ja ajatuksista tai kuunnella niitä toiselta. Tämä on monissa tapauksissa johtanut siihen, että ei anneta toisellekaan lupaa elää haluamaansa elämää, kun ei itsekään (tavallaan) saa(nut) sellaista elää. Se taas on oikeasti itsekästä.
Se, mitä sinä teet tällä tiedolla, ja elämälläsi, on sinun asia.
Ilkka Koppelomäki
