Mistä on pienet pojat tehty? Mistä on pienet tytöt tehty?
Mikä on miehen rooli ja mikä on naisen rooli? Mikä on miehekästä ja mikä on naisellista?
Edellisen sukupolven osalta olen törmännyt asenteisiin, joissa pojille annetaan mahdollisuus odottaa palvelua perheessä, joissa miehen menovapaus on suurempi ja vastuuvapaus pienempi. Itkeä ei saa eikä tunteita suuremmin muutenkaan voi näyttää, koska se ei olisi miehekästä.
Samalla tytöiltä odotetaan kiltteyttä, toimintaa ja organisointikykyä, jolla perhettä viedään eteenpäin ja kärsivällistä odottamisen osaamista. Onko se naisellisuutta?
Tunteista?
Minusta tuntuu, että kun molemmat sukupuolet osaavat tuoda esiin omia positiivisia tunteitaan ja aidosti ovat sitä, mitä ovat, se on sekä naisellista että miehekästä, riippuen sukupuolesta. Miehelle lienee luonnollista näyttää ja kokea olevansa voimakas ja naiselle herkkä ja empaattinen? Olkoon niin.
Eroseminaariohjaajana olen oppinut, että tärkein asia lapsen kannalta on se tunneilmasto, jossa saa kasvaa. Kun lapsi elää perheessä, jossa saa näyttää tunteensa ja hänelle osoitetaan rakkautta avoimesti, tunteista tai sukupuolesta riippumatta, on alusta hyvä. Ja kun hän elää perheessä, jossa vanhemmat toimivat niin, että
- tunteet voi näyttää ja niistä voi puhua
- kumpikin huolehtii omista tarpeistaan
- kumpikin kantaa vastuun itsestään
- viestii minä-viestein, ei syytä muita omista tunteistaan sinä -viestein
- käyttää huumoria rikastuttamaan suhdetta, ei pienentämään puolisoa tai muita
on hänellä loistava kasvualusta ihmissuhteisiin ja parisuhteeseen, mieheksi ja naiseksi. Kun nämä opit voi antaa tasa-arvoisesti pojille ja tytöille, koko maailma muuttuu paremmaksi. Pojat saavat kuitenkin olla poikia ja tytöt tyttöjä, koska sukupuolet arvostavat toistensa erilaisuutta, mitä se sitten tarkoittaakin.
Maailma muuttuu mallin mukaan
Itse ajattelin aikanaan, että tyttöjen ja poikien erilaisuus on mennyttä maailmaa ja minä en ainakaan poikiani ja tyttöäni sillä tavalla kasvattaisi. Niinhän sitä luulee, että selkärankaan taotun mallin muuttaminen on helppoa ja että se tapahtuu noin vaan, päättämällä.
Silloin ei ymmärrä, kuinka syvällä omat mallit omaan käyttäytymiseen ovat. Omat uskomukset värittävät maailmankuvaa niin totena, että aina ei ymmärrä kyseenalaistaa oikeita asioita. Niitä, jotka muuttavat oikeasti maailmaa.
Todisteena muutoksesta mieheni oli koti-isänä poikiemme kanssa ja kulki hiekkalaatikoilla ainoana miehenä pienten lasten äitien kanssa. Minä tienasin sillä välin leipäämme. Se oli todella nykyaikaista toimintamallia kolmekymmentä vuotta sitten. Luulisi, että lapset saivat uudenlaisen mallin perheestä ja vastuista siinä.
Mitä muuta lapsemme näkivät? Äidin, joka tulee töistä kotiin ja ryhtyy laittamaan ruokaa, hoitamaan lapsiaan, kun on päivän ikävöinyt ja kokenut huonoa omaatuntoa, organisoimaan perheen tulemisia, menemisiä, tapaamisia ja hoidettavia asioita.
He näkivät parisuhteen, jossa ei kerrottu omista tarpeista, ei otettu vastuuta omasta itsestä, ei näytetty avoimesti tunteita ja jossa huumoria käytettiin toisen pienentämiseen, ei suhteen rikastuttamiseen.
Nyt kun olen mummona seurannut omien lasten käyttäytymistä isinä ja äiteinä, näen omia (ei niitä parhaimpia) malleja vieläkin toiminnassa. Miten ihmeessä se on mahdollista, kun kasvatimme lapsemme nykyaikaisesti ja tasa-arvoisesti?
Mallien voimakkuus menee idealismin edelle, ellei tietoisesti toimi toisin. Suurin oppi lapselle tulee malleista, joita saa kotoa. Puhe ei auta, jos toimii itse toisin.
Kaikki tekevät parhaansa, sen mitä sillä hetkellä ymmärtävät
Kaikesta tästä huolimatta lapseni ovat kunnollisia ja heillä on asiat hyvin. He oppivat oman polkunsa ja käyvät omat kuoppansa. Vaikka kasvatus ei olisi täydellistä, eikä kaikki vielä ihan nappiin menisikään, jokainen meistä tekee parhaansa. Sekin riittää ja vie taas sukupolvi sukupolvelta elämää eteenpäin.
Onnea ja menestystä kaikille meille kasvattajille, tänä viikonloppuna erityisesti äideille, tässä vastuullisessa toiminnassa, jonka tärkeimpänä toimivana moottorina on rakkaus, tunteista suurin ja kaunein. Annetaan sen näkyä ja kuulua!
