Miten ihmeessä tuon toisen saisi tajuamaan?
”Ahdistaa, kun on niin paha olla. Jotenkin tuntuu, että kaikki johtuu huonosta parisuhteesta ja siitä, että tuo toinen ihminen ei tunnu arvostavan minua. Vaikka hän tietää, miten minut saa onnelliseksi, hän ei nykyään tunnu välittävän. Hän puuhailee omia juttujaan ja kaiken lisäksi ihan selvästi haluaa olla poissa niin paljon kuin mahdollista.
Niin minäkin teen, kun kotona on ahdistavaa. Ystävien kanssa on niin helppo jutella kaikesta ja heiltä saa tukea tähän tuskaan ja sen poistamiseen. Joidenkin kanssa en kyllä viitsi aiheesta ollenkaan puhua, koska heillä näyttää kaikki olevan niin hyvin.
Meillä on pitkä matka takana, on tehty lapset, on rakennettu talo, on reissattu, saatu työtä ja menetetty sitä, katsottu syntymiä, kuolemia, seurattu suhteiden syntyjä ja niiden loppumista. Niin paljon on koettu yhdessä. Meille ei pitänyt koskaan käydä niin. Ja nyt tuntuu, että juuri niin on käymässä.”
Tuntuvatko nuo ajatukset tutulta, ainakin osittain?
Jo sinä elät noiden mietteiden kanssa, tiedät, kuinka ajatus erosta koskettaa. Se joko tuntuu viiltävänä kipuna tai suurena helpotuksena, poispääsynä tukalasta tilanteesta.
Mistä useimmiten on kysymys?
Useimmiten on kysymys siitä, että kumpikin on matkan varrella muuttunut ja unohtanut ottaa toisen mukaan omaan kasvuunsa ja muutokseensa. Tarpeet, jotka suhteen jossain vaiheessa ovat täysin tyydyttyneet, eivät enää tule tyydytetyiksi. Vika ei useimmiten ole siinä toisessa, vaan vika on siinä, että yhteys välillä on katkennut, ei ole muistanut kysyä toiselta, mikä sinulle nyt on tärkeää. Ei sitä ole muistanut miettiä omalla kohdallakaan. Vain vaatimukset ja odotukset toisen käytöstä kohtaan ovat pinnalla.
Ratkaisu voi löytyä pienestä matkasta itseen ja parisuhteen totuttuihin malleihin
Mitä jos juuri tuossa vaiheessa ei miettisikään yhtään sitä toisen käyttäytymistä? Mitä jos sukeltaisi syvälle itseensä? Jos lähtisikin vastaamaan kysymyksiin: Missä vaiheessa minä olen, mitä haluan elämältäni ja mikä minua estää toimimasta? Miksi minusta tuntuu, että parisuhteessamme pitäisi toimia tietyllä mallilla? Entä jos ei toimita niin kuin ajattelen, mitä tapahtuu? Voisinko itse muuttua johonkin suuntaan? Se malli, mitä ajattelen oikeaksi, voikin nousta omasta perheessäni saadusta mallista. Voi olla, että kun opin aikanaan, miten minun tuli käyttäytyä, että tunsin itseni rakastetuksi, toinkin saman mallin parisuhteeseen.
Mistä oikeasti olen stressaantunut? Onko se toisen käyttäytyminen vai jokin itsessäni oleva asia, jonka haluan olevan toisin? Miten voisin omaa stressiäni hoitaa. Kun stressi nousee, myötätunto kuihtuu. Se on ihan luonnollista. Kukapa jaksaisi olla empaattinen, kun itse on vain selviydyttävä.
Mitä ajatukset kertovat?
Aina ei tule loppuun asti pohtineeksi oman ajatuksen kulkua. Kun olen tässä epämiellyttävässä tilanteessa, mitä oikein ajattelen. Kun silloin kirjaa omia ajatuksiaan paperille ja tutkii niitä, saa kiinni omista malleistaan ja pääsee ehkäpä kyseenalaistamaan niitä. Ovatko nuo ajatukset ollenkaan totuudenmukaisia vai olenko tulkinnut toisen käyttäytymistä kysymättä häneltä todellista tarkoitusta? Kuinka usein ”tiedämme”, mitä toinen käytöksellään tai sanomisellaan tarkoittaa. Silloin kun ”varmasti tiedämme”, vaikka oikeasti emme tiedä, on aika analysoida omia ajatuksiaan yksinkertaisesti kysymällä, onko se ajatus totta. Kun sen ajatuksen on ajatellut, miten siihen on reagoinut? Entä jos sitä ajatusta ei ollenkaan ajattelisi, mitä silloin olisi ja millainen parisuhde silloin olisi? Byron Katien kuuluisat neljä kysymystä voivat silloin muuttaa maailmasi. Kannattaa kokeilla.
Päivä suhteelle -valmennus
Jos tiedät, että olet oikeassa parisuhteessa ja haluat panostaa siihen, Päivä Suhteelle on erinomainen parisuhdevalmennus syventämään yhteyttä toistenne välillä.
