Lasten tekemisiä ja sanomisia seuraavat aikamatkat ovat kuuluneet viikkokirjeeseen aivan alusta saakka. Alle olemme keränneet muutamia esimerkkejä:

AIKAMATKA

Takapihalta kuului aikaisemmin huuto, jossa pyydettiin lapsia katsomaan kuumailmapalloa. 

On hassua, miten usein aikuinen pyytää lasta katsomaan, jotain mitä hän ei itse pysähdy kunnolla ihmettelemään.

Maailma on erilainen lapsen silmin. Voit avata omat silmäsi uusille asioille, jos mietit, että mitä lapsi katselisi tai ihmettelisi juuri tässä nyt. 

AIKAMATKA

Näen usein, kuinka lapsi seuraa jotain tilannetta tarkasti ja yrittää tehdä samalla tavalla kuin vanhempansa. Se on asenne, jossa lapsi haluaa oppia lisää.

Olen miettinyt, miksi kiinnostus oppimiseen hävisi tai vähintäänkin pieneni peruskoulun aikana, kun sitä ennen se oli hyvin vahva.

Monilla on saattanut kouluaikana lopahtaa into oppimiseen ja siksi on hyvä muistaa, että sinulla on olemassa kyky, halu ja into oppimiseen. Sinun tulee vain muistaa se ja ottaa käyttöösi.

Opit enemmän, kun haluat oppia ja oppiminen on avain uusiin mahdollisuuksiin.

AIKAMATKA

Sukujuhlissa oli mukana 3-v. Kerttu, joka piti huolta, että juhlissa ei ole tylsää.

Ehkä koko juhlien muistettavin hetki oli se, kun Kerttu pyysi kaikki naiset keittiön pöydän alle "majaan". Moni oli sitä mieltä, että ei voi tulla pöydän alle tai ei mahdu sinne, mutta kun koko suvun vanhin mummo päätti mennä majaan mukaan, niin moni nuorempikin uskaltautui.

Veikkaisin, että tyttö muistaa kokemuksen todella pitkään ja myös he ketkä olivat mukana pöydän alla.

Elämä on kokemuksia. Jokaiseen päivään mahtuu erilaisia kokemuksia. Usein se on kiinni siitä, että viitsiikö. Jos vain viitsit niin pienistä hetkistä voi tehdä niitä erityisiä suuria hetkiä.

Kyse ei ole siitä, että jokainen päivä ei pitäisi sisältää jotain tiettyjä kokemuksia, vaan siitä, että sinä voit valita ja luoda päivistäsi ja kokemuksistasi sellaisia, kun haluat. 

Aikamatka

Koska haluan muistuttaa, että olemme kaikki olleet lapsia, jotka uskovat itseensä, mahdollisuuksiinsa ja unelmiinsa.

Juttelin kummityttöni (8v) kanssa pääsiäisestä. Hän ei ollut saanut eikä syönyt yhtään suklaamunia, koska hän on allerginen suklaassa olevalle maidolle.

Lapsi, kuten aikuinenkin, saattaa tyytyä niihin vaihtoehtoihin, jotka hän tietää.

Suklaamunien suhteen ehdotin, että ensi pääsiäisenä voimme tehdä yhdessä raakasuklaasta yllätysmunan, jonka myös kummityttöni saa syödä. Tyttö oli tietysti ehdotuksesta innoissaan.

Saatat jumittaa omassa elämässäsi niihin vaihtoehtoihin, mitkä sinulla on tähän asti olleet tiedossa. Entä, jos olisikin olemassa jokin muu vaihtoehto? 

Aikamatka

Koska haluan muistuttaa, että olemme kaikki olleet lapsia, jotka uskovat itseensä, mahdollisuuksiinsa ja unelmiinsa.

Kummityttöni täytti nyt kahdeksan vuotta. Ostin hänelle lahjaksi askartelukirjan, jota hän alkoi heti selaamaan. Lähes joka sivulla oli jotain, mistä hän sanoi "Tämän voisi tehdä" tai "tämän haluan tehdä".

Itseasiassa hän ei malttanut odottaa, vaan heti kun hän löysi sopiva mielenkiintoisen jutun, niin aloimme askartelemaan sitä niistä aineista, mitä sillä hetkellä löytyi. Tästä ei puuttunut yhtään innostusta!

Katso ympärillesi, mitä sinä haluat toteuttaa, valitse se, mikä tuntuu inspiroivimmalta nyt ja aloita toteuttaminen. Aloittaa voit niillä resursseilla ja voimavaroilla, mitä sinulla on nyt. Kaikkea, mitä tarvitset, tulet saamaan lisää matkan varrella.

Aikamatka

Leikin eilen Johanneksen (6v.) kanssa legoilla. Hetken leikittyäni tajusin, että olin tosi mukana ja läsnä leikissä.

Tarkoitan siis sitä, että en läheskään joka kerta ole ollut täysin mukana leikissä, vaan usein ajatellut jotain aivan muita asioita.

Lapsi taas yleensä tekee sitä, missä hän on läsnä. Ei Johannes näyttänyt ajattelevan jotain muita asioita.

Totesin itsekseni, että jos haluan olla jonkun seurassa enemmän läsnä, onpa hän lapsi tai aikuinen, niin minun tulee haluta olla juuri siinä tekemässä sitä asiaa. 

Läsnäolo vaatii siis sitä, että haluat olla läsnä juuri sillä hetkellä siellä missä olet.

Aikamatka

Seminaarissa tapasin 5-vuotiaan Emman, joka oli järjestäjien tytär. Hän ei ymmärtänyt englantia ja minä en ymmärtänyt Tanskaa. Silti parin päivän aikana meistä tuli kavereita.

Aikuiselle on usein vaikea kommunikoida, jos ei ole samaa yhteistä kieltä. Siltikin sanat ovat kommunikoinnissamme tutkimusten mukaan vain 5%. Myös lapset todistavat sen, että meillä ei tarvitse olla yhteinen kieli kommunikoidaksemme. Toisaalta parisuhteetkin todistavat, että vaikka kumpikin puhuisi samaa suomenkieltä, niin se ei takaa sitä, että kumpikin ymmärtäisi, mitä toinen sanoo.

Kun haluat tutustua toiseen ihmiseen ja ymmärtää toista, niin et tarvitse siihen oikeita sanoja, vaan halua luoda ja kokea yhteyden. 

Aikamatka

Kuulin pienestä pojasta, joka oli kaupassa isoon ääneen kailottanut "äiti äiti äiti - äitiiiii, täällä on just niitä juttuja, mitä mä oon aina halunnu". 

Kyse kai oli nallekarkeista, mutta pääpointti tässä oli se, että lapsi luonnollisesti ja avoimesti kertoo, mitä haluaa.

Olen nähnyt liikaa elämäänsä katkeroituneita ihmisiä, jotka jossakin vaiheessa elämää ovat lopettaneet sanomasta, mitä oikeasti haluavat. Sitten ollaan hiljaa ja katkeroidutaan, kun "mitään" haluamaansa ei saanut. 

Jos et puhu siitä, niin tuskin myöskään teet sen eteen mitään.

En lähde pohtimaan syitä, miksi näin on ja jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, niin älä sinäkään pohdi syitä, vaan muuta toiminta. Uskalla sanoa ääneen se, mitä haluat ja myös toteuttaa niitä haluamiasi asioita. Isoja ja pieniä.

Tämän tarinan poika ei saanut nallekarkkeja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän saisi niitä myöhemmin.